Hyrisyttävää Hyrinähetkeä!

Tykkään sanoista hyrinä, hyristä ja hyrisyttävä. Minulle ne ovat hyvänolon sanoja. Kun minua hyrisyttää, koen elämän iloa ja kiitollisuutta koko kehollani. Lapsen ja eläimen spontaania ja vapaata liikkumista on mielestäni hyrisyttävää katsella. Joskus minua hyrisyttää, kun tunteeni saavat virrata vapaasti minussa ja minusta. Varsinkin pitkään padottuna olleiden tunteiden vapauduttua sisälläni on rauhallinen, syvä hyvänolon hyrinä.

Kissan kehräys on hyrisyttävää, rauhoittavaa. Vasta tutustuttuani TRE (Tension Releasing Exercises) menetelmään, tajusin, mihin kissan kehräyksen hyrisyttävä vaikutus ehkä osittain perustuu. Kehräys on muistuttanut kenties alitajuisesti minua siitä, että minussakin on hyrisyttävä palautusmekanismi. Lihasten värinä/tärinä, joka ravistelee jännityksen pois ja auttaa kehoa palautumaan normaalitilaansa. Olin vain oppinut tukahduttamaan sen, pitämään värinää outona ja pelottavana. Kissa yritti kertoa siitä omalla hyrinällään, mutta mieleni ei sitä ymmärtänyt.

Minua hyrisytti, kun luin uutista Tanskasta Suomeenkin levinneestä hygge – trendistä. Uutisen mukaan se sana ei käänny suomeksi. Minusta sen voisi suomentaa hyrinäksi. Hygge kun syntyy kun tekee jotakin asiaa kiireettömästi, rennosti ja nautiskellen. Se on tärkeä vastapaino tämän ajan hektisyydelle. Jatkuva hektisyys kuormittaa kehoa ja mieltä, aiheuttaa stressiä ja jännityksiä. Mutta eipä hätää, kun muistaa hyristä – antaa aikaa oman oloiselle hyrinähetkelle. Hyrinähetki voi sisältää kynttilän liekin lämpimän lepatuksen, rauhallista musiikkia, kuumaa teetä ja villapeiton hartioilla. Mutta enemmän kuin ulkoiset seikat, hyrinähetki on mielen ja kehon levollinen tila ilman suorittamista ja ponnisteluja. Hyväksynnän hyrinä hoitaa ja voimauttaa!